Maapallon perihelissä joskus keskitalvella on lämpö sen säteilyssä heikkoa, mutta helmikuun alussa joskus kynttilänpäivän tai laskiaisen tienoilla alkaa säteilyssä olla jälleen lämpöä. Samoin on kuusta heijastuva säteily oudon kylmää valoa verrattuna esim. auringon laskiessa ikkunasta heijastuvaan säteilyyn. Mikä saa asian olemaan niin, että mitä lähempänä planeetta on säteilevää kohdetta sitä kylmenpää on tuon säteilyn teho?
Helmikuu - Lokakuu kun ollaan aphelissa tai lähestymässä sitä niin Auringon valo kuumaa
Marraskuu - Tammikuu kun ollaan perihelissä tai lähestymässä sitä niin Auringon valo kylmää.
Kuusta heijastunut valo = alati kylmää.
Tietenkin tähän voi tarjota selitykseksi yksinkertaista ja perinteistä maapallon akselin kallistumaa tms.
mutta itse olen miettinyt voiko kyse olla Ajasta, valon nopeudesta ja aalto-hiukkasdualismista.
Onko jokin etäisyys auringosta suhteessa esim. auringon halkaisijaan, jossa aurinko ja planeetta ovat
tahdistettuja auringon säteilyn suhteen niin, että säteilyn jatkuvuus ja intesiteetti ovat tuolla etäisyydellä
parasta mahdollista jatkuvuutta mitä voi olla?